Harvoin tulee kirjoitettua Tiiusta juttua, vaikka hänestähän koko blogin kirjoittaminen alkoi.
Tämän postauksen päätin omistaa pelkästään veikeälle, 1,5 vuotiaalle tyttärelleni Tiiulle.
Siitä lähtien kun Tiiu nousi seisomaan ja lähti kävelemään, on hän rakastanut kenkiä. Myöhemmin n. vuoden iässä hän kiinnostui myös yhä enemmän muista vaatteista ja pukemisesta. Onhan pukeminen päivittäinen asia, mutta itseäni usein huvitttaa pienen ihmisen mannekiini esitykset.
Huulipunat kunnossa
Tiiu matkii lähes kaikkea, mitä teen, myös meikkaamista... Ennenkuin luet tästä eteenpäin, niin tahdon painottaa, etten millään tasolla arvosta pienten lasten meikkaamista, enkä itse meikkaa Tiiua!
Tiiu on kova tyttö laittamaan huulipunaa, kuten äitinsäkin, mutta nykyään myös luomivärit ja kulmien värjäykset ovat saaneet huomiota.
Yleensä pelastan meikkipussini tytön kynsistä, mutta tämän kerran päätin kuvata touhua, jotta saisin teille hieman kuvamateriaalia.
Tiiu ohjeistaa seuraavasti:
Kaikki alkaa tietenkin kauneusunilla.. mielellään hyvän ystävän kanssa.
Kuvassa Tiiu on napannut mukaansa naapurilta saamansa nuken
Kun unilta on noustu, voidaan alkaa valmistautumaan. Ensiksi valitaan ykköset jalkaan. Äitinsä lailla typykkä päättää kengät ensimmäisenä. Tässä Tiiu on valinnut äidin tuliterät Adidakset (kieltämättä loistava valinta!)
... Asusteet ovat tietenkin lukunsa erikseen ja jäävät usein matkasta, mutta täytyyhän niitäkin vähintään testata..
Oikea meikki tekee hienon silauksen koko ulkomuodolle ja kun asuvalinnat on tehty, niin on hyvä ryhtyä pakkeloimaan naamaa. Asia hoituu seuraavasti:
1. Tietenkin valinta tehtävä. Mistä aloittaa? Noh, Tiiu aloittaa yleensä meikin luomiväreistä. Käyttää mielellään kirkkaita värejä, kuten sinistä ja oranssia. Nyt kun äidin edellinen luomivärisetti tuli tuhottua, niin oli tyydyttävä arkisimpiin sävyihin.
2. Mutta mitä! Koska tuli hajotettua äidin tästäkin luomivärisetistä kansi, niin täytyi se ensin puhdistaa muusta meikkipölystä. Mikä tähän hommaan olisikaan parempi kuin äidin lompakosta löytynyt kuitti. Näin!
3. Kolmas vaihe. Luomivärit heitetään säkällä takaisin pussiin, mutta ne voi heittää tarpeen tullen myös lattialle. Nyt kuitenkin siirrytään ripsiväriin. Ripsariputkilo on kuitenkin erittäin hankala avata, joten tämä vaihe ohitetaan kokonaan ja viedään "viallinen" meikki äidille, jolla on jo 50 muutakin asiaa tekeillä.
4. Päivästä riippuen kulmakarvoihin voi piirtää kulmakynällä.. tai ainakin toiseen kulmaan siis sikälimikäli luomivärit ei siellä yksinään riitä.
Välillä voi tyytyä pelkkään harjaspäällä sutimiseen.
5. Ja niin aivan.. Täällähän ne helmet olivatkin.! Koska nämä unohtuivat asuvalinnan aikaan niin helmet voidaan lisätä vielä näin lopussa. Kuitenkaan usein mielenkiintoisimmat korut eivät sovi edellisten valintojen kanssa, joten koko homma lähtee alusta! Naiset!
Kun pienet sormet eivät tavoita äidin koko meikkipussia, niin hyvällä tuurilla
ehtii hiipiä vessasta hakemaan kaunista huulipunaa. Bueno!
Kiitos.