Artikkelissa puhutaan läheisyydestä perheen välillä ja mitä vuorovaikutus on. Tekstissä varhaiskasvatuksen professori Silvén sanoo: "Ei ole tarkoitus, että vauvan hoitaminen jää äidin vastuulle 24/7. Äidillä saa ja pitää olla muutakin elämää....". Onneksi mullakin tota tukiverkostoa on, joka tulee auttamaan varmasti.. Silti olen monesti miettinyt kuinka käy minun ja koirieni välisen suhteen vauvan synnyttyä?! Pieni ihminen menee jokatapauksessa kaiken edelle, mutta kyllä rakkaat karvaturrinikin tarvitsevat huomiota. Olen ollut hyvinkin huolissani siitä ettei aikani tulisi riittämään. En yleensä jaksa murehtia liikoja ennen huomista ja pyrinkin aina elämään hetkessä.
Kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä ajattelin purkaa ajatuksiani siitä, saanko itse huomiota vaikka kulutan aikaani todella paljon lemmikkeihin ja töissä muihin ihmisiin. Tajusin kuitenkin, että minähän sitä huomiota saan kerrakseen! Joka päivä! Roiman annostuksen! Aamuni alkavat jo siten, että nuo samat ruskeat silmät, jotka mainitsin aikaisemminkin, tapittavat minua ja odottavat heräämistäni. Päivän aikana puheluita ja viestejä tulee niin netin kautta kuin puhelimitsekin. Kundikaveri kun pääsee töistä niin vaihdetaan aina kuulumiset puolin ja toisin. Mitä huomiota sitten kaipaan? Onko tämä raskauden aikaista naksahtamista vaiko olenko aina ollut tälläinen? Oletko sinä huomannut itsessäsi samoja piirteitä?
Uskon etten ole kuitenkaan ainoa, joka valittaa ettei saa huomiota tarpeeksi vaikkakin on samassa veneessä kuin minäkin.
Taidankin käpertyä peiton alle nautiskelemaan PantteriMix nameista ja pohdiskelemaan, että mitä oikein tarvitsen. Mitä on huomio, jota ihminen tarvitsee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti