Aloitin bloggaamisen

Tässä sitä nyt ollaan. Istun pienessä kyyryssä miniläppärin ääressä ja pohdiskelen kuinka ihmeessä tämmöiset sivut saisi omat näköiseksi (ilman, että tarvitsee heittää konetta pihalle tai pomppia sen päällä). 
Kaimani Kotkasta pyysi mua aloittamaan blogin kirjoittamisen raskausajastani (onko se edes yhdyssana?!), mikäs siinä? Olen aina ihannoinut ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään SELVÄSTI ja siten, että juttuja halutaan vielä lukeakin. Itse jos osaisin niin kirjoittaisin toki kirjan tai vaikka elokuvan, mutta valitettavasti minua ei ole tälläisellä taidolla siunattu. Tämäkin blogi tulee olemaan varmasti sekavin mihin olet ikinä törmännyt! :)

Tosiaan, jospa kirjoittaisin raskaudestani tähänkin kohtaan pari sanaa.. Nyt eletään raskausviikkoa 22+1, massu on alkanut pyöristyä, eikä enää lempifarkut mahdukkaan päälle. En ole saanut selvitettyä päässäni onko tämä ihaninta vaiko kamalinta aikaa elämässäni, ehkäpä sitä kumpaakin? On mahtavaa tuntea pienen ihmisen alun liikkeet masussa, mutta vastapainona taas kusi lirahtaa housuun kun vähän yskäisee.
En ole leveyssuunnassa nainen pienimmästä päästä ja paino ennen raskautta hipoi jo ylipainon rajoja. Olen aina ajatellut, että lihoan hullun lailla kun edes ajattelen raskautta, mutta ihme ja kumma painoa ei ole kertynyt kuin kolmisen kiloa tähän asti. SEHÄN passaa, neuvolassa juteltiin, että yrittäisinkin pitää siten painon ettei nousisi yli kymmentä. Vielähän toki ehdin paisuakin, varsinkin nyt kun toffeejäätelö, mustikkapiirakka, sitruunamuffinit, munkit ja mars-patukat ovat päässeet valloilleen ja niiden ajattelukin saa aikaan lämpimiä väristyksiä ja kuolatipat poskelle. 


Melkeinpä voisin blogini nimetäkkin: "Ihana, kamala raskaus"