kauneutta ja koiruuksia

Jälleen ehdin istahtaa ja kirjoittaa tapahtumista... Tiiu vihdoin nukahti (kamalan huudon jälkeen) vaunuihin :) J (Tiiun isi) työntelee vaunuja aivan hurjapäänä ympäri asuntoa, jotta tyttö pysyisikin unessa. Itse sain mahtavan oman hetken suihkussa. Kuinka mielettömältä voikaan tuntua pitkä lämmin suihku hiusnaamion kera <3

Viikko sitten pidin luonani Oriflame -illan, vieraani ja minä saimme ihanat kasvohoidot ammattilaisten käsittelyssä. Aluksi kaikkien ihot analysoitiin, jotta löydettiin oikeat hoitotuotteet. Kaikki olimme todella tyytyväisiä kasvojemme "loistoon" käsittelyn jälkeen ^_^

< Tiiun ihon tutkintaa "ihme-laitteen" kanssa

Oriflame tuotteita, joista osaa käytettiin ihomme hoitoon:  

Tänään Helsingissä Koneen Kentällä järjestettiin Match Show johon vein Nemon ja Nemon veljen Stefun. Molemmat pääsivät jatkoon punaisilla nauhoilla. Stefu ei tällä kertaa valitettavasti sijoittunut mutta Nemo oli x-luokan kolmas! Näin päästiin ruusukkeen, koirakarkkien ja pokaalin kera kotiin<3 

vasemmalta oikealle: Stefu, väsynyt handler minä & Nemo

 

Tyttö kastettu ja sai etu- ja kutsumanimekseen Tiiu. Kastejuhlassa sai tyttö ensimmäistä kertaa hieman maidonkorviketta, josta pieni massu menikin sekaisin :( Parina päivänä se ei toiminut lainkaan isojen tarpeiden puolesta. Tyttö oli kovin itkuinen, mutta näin loppuviikosta tilanne onneksi tasoittui ja päästiin takaisin normaaliin rytmiin.

En ole tainnutkaan mainita akvaario harrastuksestani.. 200litraisen pytyn lisäksi ostin käytetyn Juwel Lidon. Laitoin toissapäivänä sen "kypsymään". Olkoon nyt noin viikon verran pelkkine vesineen ja sisustuksineen, asukit myöhemmin. Tarkoitukseni olisi siitä rakentaa aasialainen biotooppi. Isompi altaista on sisustettu amazonin mukaisesti.. tai siis yritetty. Hieman sekasoppa tuo ainakin toistaiseksi on.. :D

Tässä kuvaa uusimmasta projektista. Pohjalle valitsin bilteman puhallushiekkaa, aluksi 17kg. Lisäsin vedet ja yritin epätoivoisesti upottaa Akvaario Kurjesta ostamani mangroven, eipäs onnistunutkaan niin vain (kelluu kuvassakin tuossa pinnalla). Lisäsin lisää 17kg hiekkaa siinä toivossa, että saisin puunjöllikän pysymään siten pohjassa. Vaan kuten kuvasta näkyy niin ei muuta muutosta tullut kuin että vesi sameana ollut pari päivää. Kävin aw:n keskustelusta hakemassa apua tähän probleemaan ja sain vinkiksi tehdä sukkahousuista painot jolla pidän puun veden alla kunnes on tarpeeksi vettynyt. Otin neuvosta vaarin ja nyt on puu pontattuna pohjaan upouusilla, käyttämättömillä ja ainoilla sukkahousuillani... tuleekohan tästä ikinä valmista....

 Nyt on ollut aikaa taas touhuta myös koirien kanssa kaikkea kivaa kun on ollut vauvan hoidossa auttavia käsiä. Tänään (27.10.-12) käytiin Indyn kanssa ensimmäisissä mätsäreissä tuloksin SIN4.. onhan tuo hienoa kirjoittaa tuohon malliin, tosin oltiin luokan viimeiset, mutta koska osallistujia oli sen verran vähän (8) pääsimme sijoittumaan x) Alla muutamia kuvia tämän päivän koiratouhotuksista! HIENOA INDY <3

Mites meillä

On tullut taas monta päivää laiskoteltua blogin kirjoituksessa. Vauva arki kolmen koiran kanssa totisesti vie mehut. Tyttö on nyt yli kuukauden ikäinen ja jonkinlainen päivärytmi ollaan saatu punottua. Ilmoittauduin Nemon kanssa jopa 5 kerran kestävälle TOKO (tottelevaisuuskoulutus) kurssille. Oon siitä ihan täpinöissäni. Indynkin ensimmäiset mätsärit on ensi kuussa Helsingissä, sikäli mikäli tyttöseni meidät sinne päästää ;)

Maailman herttaisi "surku-ilme"

Tytön ristiäiset järjestetään tulevana lauantaina täällä Vantaalla. Hurjasti järjestelyitä ja juoksemista paikasta A paikkaan B ja sieltä C:hen, ristiäisjärejestelyt meinaan (yllätys yllätys) ovat jääneet kokonaan mun kontolle. Eilen kävin tiimarista hakemassa somisteeksi kahvitilaisuuteen suloisia vaaleenpunaisia tuikkukynttilöitä. Vielä kukat ja Ikean ihmeellisestä maailmasta jotain koristusta. Kahvitilaisuus järjestetään myös kirkontiloissa. Käväisin niitäkin kattomassa (siellä oli  _järkyttävä_  oranssi teema)

Eipä tuo kirkkokaan varmasti pk-seudun kauneimpia ole..

(kuva kopioitu googlesta)

Oon toipunut synnytyksestä jo omasta mielestä täysin, mutta tällä viikolla käyn vielä kuuntelemassa lääkärin tuomion!

 Yllä kuva sairaalasta ja sairaalasta lähdössä, vielä naistenklinikan pihassa.

Alla kuva nyt :)

Vihdoin syntyi pienen pieni prinsessamme! Painoa syntyessään 3748g ja pituutta tasan 50cm :)
Päästiin noin viikko sitten sairaalasa muttei paljon blogia ole ehtinyt päivitellä kun pikkuneiti pitää koko ajan työssä. Tälläkin hetkellä heilutan jalallani tasaista vauhtia kaukaloa, jossa tyttö kovasti tuhisee.

Täytyy kyllä sanoa, että kaikin tavoin pienen vauvan kanssa olo on, mutten vaihtaisi hetkeäkään pois. Itseltäni vauvan hoito on vaatinut opettelua ja totuttelua, mutta aikalailla hommat alkaa jo sujua! :)
Mikä parasta; koirat ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Ainoana "ongelmana" on että Milolla on kova tahto suojella vauvaa ja etenkin vaunuja.. vaikkei niissä vauva istuisikaan. On siis otettava selvää kuinka tälläisestä käytöksestä päästään eroon ja vauvan voisi vielä ottaa vaikka koirapuistoon mukaan ilman, että tarvitsis pelätä mitään tappelua.

En ehtinyt lisäillä viimeisiä raskauskuvia ennen kuin vaavi syntyi joten tässä raskausviikon 39+4 kuvapäivitystä:

Synnytys alkoi 1.9 viideltä aamulla, tai ensimmäiset säännölliset supistukset.. Yhdeksältä aamulla kävin tarkastuttamassa itseni ja vielä mahassa olleen vauvan synnytyssairaalassa verenvuodon takia. En ollut siihen menessä avautunut juurikaan, joten minut passitettiin vielä kotiin kipeine supistuksineni. Olo kävi kahden aikaan päivällä niin tukalaksi, että oli lähdettävä takaisin sairaalaan. Supistukset sattuivat selkään niin, että laatta lensi eikä voinut kuin huutaa. Tytön tuleva kummitäti vei sitten naistenklinikalle mut takaisin, mutta kaikki synnytyshuoneet olivat täys joten ilokaasu ja epiduraalipuudutus siinä kohtaa jäi vain haaveeksi. Kaksi tuntia odotin huonetta, mutta sekin hetki viimein koitti kun viideltä illalla sain ensimmäiset hönkäykset ilokaasua. Puudutuksenkin olisin jo halunnut, mutta jouduin vielä odottamaan sitäkin kun anestesialääkäri oli kiireinen muiden potilaiden kanssa. Loppujen lopuksi kun avautuminen ei meinannut edetä mut pistettiin tippaan kiinni ja johan läks. 22.06 syntyi terve ja ennenkaikkea kaunis tyllerö :)
Mukana synnytyksessä oli tytön isä sekä kummi.

Istun nyt mökillä eikä täällä juuri kuvia ole joten lisäilen niitä myöhemmin enemmän!

rv40+1 Pian pian?

Hei taasen! 

Tänään kävin aamulla neuvolassa, jossa kaikki näytti olevan mallikkaasti. Neuvolantätsy laski siinä edellisen ultran perusteella tämänhetkisen painon vaaville ja olis sen mukaan nyt n.3,5kg eli sopiva typy!
Käytiin neuvolan jälkeen Ikeassa, josta matkaan saatiin mattoja, sängyn runko, istuintyynyjä sunmuuta sälää :) Kauppareissulta lähtiessä ihmettelin outoa tuntua, kuin olisi limaa tullut pökiin kauhiasti.. Halusin äkkiä autoon. Kotiin päästessä kävin vessassa ja vuoto tosiaan oli limaista ja veristä. Soitin synnärille, jossa kertoivat, että odottaisin kotona rauhassa, mutta selvästi jotain on tekeillä! JES! Voiko olla mahdollista, että pian näen oman pienen mussukkani ihka oikeana sylissäni?! Saan pian pukea lapselle pikkuruisia asuja, joita olen haalinut kaappeihin jo pidemmän aikaa! Saan työntää vaunuissa tuota pikkuista ja tuudittaa sen uneen! 
-KYLLÄ. pian se on mahdollista. Toki mua jännittää synnyttämään lähteminen, mutta niin paljon tässä on jo odoteltu että voisi vaava olla jo täällä ;)

Kuva hieman väsähtäneestä odottajasta :) Paula-"mummi" maksoi mulle kampaajan ja 

siellä tulikin tukka leikkuutettua ja värjättyä!

ONKO MUN NENÄKIN TURVOKSISSA?! hehe, toivottavasti kuva vääristää :| 

rv39+0 ja malttamaton äiti

Eli viimeinen raskausviikko ennen laskettua vierähti tänään käyntiin.
Elämä kolmen koiran kanssa alkaa sujua ja vaunuilu, hissiin tunkeutuminen ja muutenkin lenkkeily toimii! Poika on kotiutunut hyvin ja on kyllä tavan mammanmossukka. Joutuu tosin rajoittamaan huomion antoa kun on kuulemma edellisessä kodissa käyttäytynyt huonosti lapsia kohtaan, varmastikkin sen takia että on saanut kaiken huomion yleensä itselleen!

Kuvassa Nemo puistoilemassa

Vietettiin myös BabyShowerit, jonne tulivat melkein kaikki kutsumani, itselle tärkeät ihmiset. Söin itseni ähkyksi, mutta oli kyllä mukavaa aikaa!

 Itse mammutti. Lensin ton tyynyn päältä selällenikin, mutta lautanen ja kakku pysyivät onneksi suorassa, eivätkä tippuneet lattialle! 

 Vähän lahjojakin :)

Pari tulevaa kummia ja ystävätär. Taustalla kukas muukaan kuin minä ja maha! 

Mitä tämän päivän kuulumisiin kuuluu niin tämä tuleva äiti on ainakin niin malttamaton ettei mitään rajaa. Turhauttaa ajatella, että vaavi olisi valmis tähän maailmaan muttei vaan tule ulos! 

Viikon päästä, torstaina, on laskettuaika syntymälle, mutta omasta mielestä siinä tulee vielä menemään pidempään tai sitten olen vain turhan malttamaton :D 

Viime yönä kärsin mielettömästä päänsärystä eikä nukkumisesta tullut mitään ennenkuin puoli 4 ottamani lääkkeen jälkeen. Tänään neuvolassa ohjeistivat soittamaan synnärin päivystykseen mikäli päänsäryt jatkuvat. Neuvolassa kuitenkin kaikki arvot olivat kohdallaan, toivottavasti päänsärky oli vain ohi menevä juttu.

Tässä vielä päivitettyä masukuvaa:

Supermutrusuu poseeraus. Keskittymis ilmeeni XD

35+1.. Odotusta odotusta

Ei meinaa enään tietokoneen näytöstä nähdä mitään. On saanut läppäri muutaman kerran iskua itseensä, mutta vielä yritän tällä koneella kirjoitella.. Älä siis ihmettele jos kirjoitusvirheitä on normaalia enemmän ;)

Raskausviikot näyttävät nyt siis 35+1, eli synnytys lähestyy.. 3-7 viikon päästä olen tuore äiti!!
Selkää on vihlonut enemmän kuin ennen kivun lisäksi, ystävätär sanoi että johtuisi harjoitussupistuksista, jotka hänen kohdallaan olivat kipeitä. Alkaapi itsestään jo tuntua, että vauva voisi jo tulla ulos, itse olen jo valmis mutta vauva ei ilmeisesti viiielä muutamaan viikkoon.
Sain lahjana kasan käytettyjä vauvanvaatteita ja suurinosa olivat mieleisiä! Viikattiin tossa yks päivä ne yhdessä tulevan kummin kanssa kaappiin..


Perheemme kasvoi yhdellä hengellä n. viikko sitten kun koirieni pentu Nemo palautui jälleen itselleni. Poika on 10kk ja joutunut vaihtamaan kotia meiltä lähdettyään kolmesti joten nyt vakavasti harkitsen pitäväni sen täällä. Onneksi se on rauhallinen pennuksi ja peruskoulutettu. Nemo valloitti sydämeni jo syntyessään! Kuvia laitan pojasta kaikille näkyviin kunhan niitä koneelle saan! :)

rv33+6: hemmottelua ja mielialan vaihteluita

Taas jäänyt kirjoittelu pidemmäksi aikaa. Mutta nyt reipastuin ja päätin kirjoittaa lukioille muutaman sanasen.
Koti alkaa vihdoin näyttää siltä kuin pitää ja babyshowerit voidaan järjestää. Tuleva kummi auttaa järjestelyissä ja päätimme kutsukortteihin kirjoittaa ajaksi sunnuntain parin viikon päästä. Voi kuinka innoissaan voi ihminen juhlistaan olla. Odotan sitä päivää kun istun yhdessä läheisten kanssa ja voimme keskustella ja  SYÖDÄ yhdessä :))

Kävin muutama päivä sitten neuvolassa. Painoa on tullut yhteensä 12kg raskauden aikana lisää. Olen jo ehtinyt suunnitella kuinka saan painoni putoamaan synnytyksen jälkeen :| On kamalaa kuunnella äitejä jotka manaavat ylipainoaan eivätkä tee asialle mitään! Itsekkin toki olen valittamisen maailmanmestari, mutta miksi jaaritella jossei ole jaksamista, kiinnostusta tai aikaa tehdä asialle mitään. Itsensä kunnossa pitäminen ei kuitenkaan ole mahdottomuus.

Valittamisesta tulikin mieleeni netistä lukemani haaste: 21 päivää valittamatta. Yksinkertaista. Vaikeaa? Ehkä.  Itse en vielä ole ottanut haastetta vastaan, mutta täytynee ainakin yrittää :) Hih, vielä muutaman päivän haluan voihkia surkeaa elämääni kipeän selän ja turvonneiden jalkojen kanssa ;)

Omasta mielestäni itsensä hemmottelu raskauden aikana on erityisen tärkeää. On mielettömän ihanaa laittaa jalat päivän jälkeen kuumaan veteen ja jalkojen huolellisen kuivaamisen jälkeen laittaa kynsilakkaa ja hieroa jalkoihin kosteusvoidetta. Pienenpienet asiat tekevät kummallisesti heti pirteämmäksi ja saa olon hehkumaan.
Olin amiksen luokkakokouksessa muutamia viikkoja sitten. Olimme lähdössä tyttöjen kanssa baariin istuskelemaan ja jutustelemaan. Etsiskelin itselleni repusta jotain päälle pantavaa ja päädyin miettimään kahden vaihtoehdon välillä. Silloin kuulin varmasti yhdet kamalimmista sanoista raskauteni aikana: "Ei sun tartte miettiä mitä päälles laitat, sähän olet raskaana!". ANTEEKSI MITÄ? Eikö raskaana oleva nainen saa tuntea oloaan kauniiksi? halutuksi? miellyttäväksi? Onneksi yhdellä tytöistä jo äiti ja osasi puolustaa minua tiukasti sanoen, että sillä todellakin on väliä. Itse jäin tuijottamaan monttu auki ja varmasti hyvin typerän näköisenä.

RV 28+6

Pötsi kasvaa hurjaa vauhtia ja pikkunen on hikotellu jonku verran. Yöt ovat olleet todella levottomia ja olen heräillyt hiki päässä, tässä vaiheessa raskaus tuntuu olevan kaikkea muuta kuin nautinnollista. On kuitenkin ihanaa ajatella, että tämä kaikki tarvitaan, jotta oma pieni nyyttimme voisi pian olla kainalossa. Mieheni yllätti minut suuresti kertomalla, että aikoo mukaan synnytykseen. Olin jo aivan varma ettei sitä päivää tulisi ikinä, mutta näköjään kaikki ajallaan.


En sitten malttanut odottaa, että mies tulisi lomareissulta ja kokoaisi pinnasängyn. Kävin puisten palasten ja ruuvien kimppuun. Ähelsin, sähelsin ja hikoilin kunnes sain toisen päädyn kiinni... VÄÄRINPÄIN... jätin asian sikseen. 

RV 25+4

Pääsimpäs taas pöytäkoneelle läppärin äärestä, joten päätin pari riviä tänne taas kuulumisia kirjoitella...

Vihdoinkin päädyin ostamaan vaunut (=ihanat vaunut). Onneksi luotin kaverin sanaan, että "kyllä ne oikeat vielä tulevat kohdalle". Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen hankintaan.

Olen tietenkin ehtinyt jo koe-ajaa vempeleitä ja Milo saikin kokea oman osuutensa "mamman vauvvana" olemisesta ;) Ei tainnut hurtta nauttia, joten taidampa pitää koiran maanpinnalla ja odotella rauhassa oikean vaavin syntymää. Täytynee kuitenkin aloittaa koirien kanssa treenaaminen, meinaan vaunujen vierellä. Karvakamuilla on tapana hieman sinkoilla mitensunsattuu varsinkin silloin kun energiaa on..

Yöt ovat kokoajan hurjempia. Olen ns. mahallaan nukkuja, joten nyt tulee sitten heräiltyä jatkuvasti ja aamulla on selkä kipeänä. Asiaan ei auta, että kun ei ukko ole vieressä nukkumassa niin "pieni" karvainen olento, koira, tunkee viereen eikä varmasti liiku mihinkään ennen kuin nousen seisaalleni komentamaan.
Vauvan potkut ovat yhä kovempia ja välillä tuntuvat jopa inhottavilta. Kunnialla on tähän asti selvitty, joten eiköhän tästä selvitä loppuun asti! Vaikka vaivoja on tullut etenkin hurjan painon nousun jälkeen niin mielestäni raskaus on ollut yllättävän helppo.

Jotain suurta, jotain pientä

Päätin tänään kirjoittaa taas kuulumisia. Neuvolassakin tuli käytyä ja masu mitattua ensimmäistä kertaa, tulokseksi saatiin 20cm. Olin ensimmäistä kertaa tässä neuvolassa ja vastaanotto oli hyvä, tosin hieman omituinen tai siltä minusta ainakin tuntui katsoessani tätä keski-ikäistä hysteeristä naurua hohottavaa neuvolantätiä. Noh, ompahan ainakin pirtsakka :)
Monet ovat foorumeilla valittaneet omituisista, jopa inhottavista, tädeistä jotka saarnaavat eivätkä tunnu hyväksyvän sinua sellaisena kuin olet. Onnekseni olen näiltä säilynyt.. Muuttoa ennen ja muuton jälkeen, vaikka neuvola on vaihtunut, olen ollut tyytyväinen saamaani palveluun.

...Yöt ovat olleet raskaita (tuskin tulevaan verrattuna, mutta raskaampia kuin ennen) sillä en ole saanut kunnolla kipujen takia nukuttua. Lisäksi kuudelta aamulla iskee järkyttävä tarve päästä vessaan. Olen vieläpä niitä ihmisiä jotka eivät saa enään unen päästä kiinni helpolla jos kerran heräävät. Päivät ovat olleet taas toista luokkaa, vaikkakin selkä särky on jatkunut päivän läpi.. omistanhan sentään kaksi upeaa karvaista kaveria sekä muutaman kaksijalkaisen karvattomammankin, jotka pelastavat väsyttävät ajat. Ei ihme, että kivut ovat nyt alkaneet; viidessä viikkossa painoni oli noussut 5kg! eli kilon per viikko. Minäkö rakastaisin ruokaa?

Kirjoitin viimeeksi vaunuista.. En ikinä tullut niitä hakeneeksi. Ystäväni kehotti minua kuitenkin vielä selailemaan ilmoituksia, sillä omaksi tuntuvat vaunut tulisivat eteeni. Päätin siis vielä lykätä ostamista ja odottaa, onhan tässä vielä kesä aikaa! .. Kaikki tuntuvat toppuuttelevan ostoksissani, paitsi ihana ystäväni Marsi, joka hössöttää raskauttani vähintään yhtä paljon kuin minä itse. Siinä on kyllä ystävä, josta on aidosti apua :)
Olen tehnyt nyt kaikkeni, että odottaisin vauvajuhliin asti varsinkin lelujen ja vaatteiden ostoa.. jotenkin kaupasta lähtee kuitenkin usein mukaan jotain pientä pienelle ;)

Nyt nautiskelemaan kevät ilmasta ja omatekoisesta pizzasta!

Koiruuksia&käytettyjä vaunuja.. Tänään kaikki on liikaa

Lyhyesti kuvailen oloani tällähetkellä vihanneksena. Pääsin viime yönä puoli kaksi töistä. Työskentelen viikonloppuisin lähikuppilan karaoke hostina. Ei tuo mitään loistotyötä ole, mutta ompahan jotain tekemistä. Tuli kuitenkin valvottua odotettua pidempään kun ei tuo herraspuoli tullutkaan kotiin kanssani (oli istumassa iltaa tässä samaisessa kuppilassa). Hänen iltansa venyi pikkutunneille ja saapuikin kotiin hieman viiden jälkeen. Itse en tietenkään saanut unta kun en tiennyt missä tuo humalainen ukon rähjä luuraa. Miksei minulle ole annettu lahjoja olla välinpitämätön ja pitkävihainen? Joskus tulisivat tarpeeseen. Tämä vuodatus lyhyesti: OLEN TÄYS TOTA UKKOA!
... Kyllä se tästä, joutuupi hänkin lähtemään töihin iltavuoroon vielä tänään, itse taidan sillä aikaa ottaa nokoset ja käydä ulkoilemassa koirien kanssa!

Tänään katselin jälleen käytettyjä vaunuja netistä. Laitoinkin yhdelle viestiä ja sain vastauksen; kävisin hakemassa vaunut Helsingistä. Toivottavasti tämä pitää ja tärppää, on ollut todella huonoa tuuria vaunujen hankinnassa :(  Kyseessä olevat vaunut olisivat Teutonian yhdistelmät.

Nyt taidan lähteä ruokkimaan nälkäisiä hurttia. Saas nähdä jos illalla vielä jotain jaksaisi kirjoitella :)

"Kaikki tarvitsevat huomiota"

Taas tänään päätin tänne jotakin rustata. Mietin jokusen aikaa, kuinka niemäisin tämän tekstin. Katselin ympärilleni. Näen pumpulia tursuavan nallen, neljä paria silmiä, jotka herkeämättä tapittaa minua sekä huoneen, jossa ei oikeastaan ole mitään mielestäni "normaalista" olohuoneesta poikkeavaa. Silmiini kuitenkin osui eilen ostamani "Vauva"-lehden irtonumero (jonka muuten sai puoleen hintaan \o/). Ennen kuin lähdin koirien kanssa lenkille avasin itseäni kiinnostavan aukeaman valmiiksi lehdestä, silmäilin sitä hetken ja sieltä löytyi väliotsikko "Kaikki tarvitsevat huomiota".  

Artikkelissa puhutaan läheisyydestä perheen välillä ja mitä vuorovaikutus on. Tekstissä varhaiskasvatuksen  professori Silvén sanoo: "Ei ole tarkoitus, että vauvan hoitaminen jää äidin vastuulle 24/7. Äidillä saa ja pitää olla muutakin elämää....". Onneksi mullakin tota tukiverkostoa on, joka tulee auttamaan varmasti.. Silti olen monesti miettinyt kuinka käy minun ja koirieni välisen suhteen vauvan synnyttyä?! Pieni ihminen menee jokatapauksessa kaiken edelle, mutta kyllä rakkaat karvaturrinikin tarvitsevat huomiota. Olen ollut hyvinkin huolissani siitä ettei aikani tulisi riittämään. En yleensä jaksa murehtia liikoja ennen huomista ja pyrinkin aina elämään hetkessä. 

Kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä ajattelin purkaa ajatuksiani siitä, saanko itse huomiota vaikka kulutan aikaani todella paljon lemmikkeihin ja töissä muihin ihmisiin. Tajusin kuitenkin, että minähän sitä huomiota saan kerrakseen! Joka päivä! Roiman annostuksen! Aamuni alkavat jo siten, että nuo samat ruskeat silmät, jotka mainitsin aikaisemminkin, tapittavat minua ja odottavat heräämistäni. Päivän aikana puheluita ja viestejä tulee niin netin kautta kuin puhelimitsekin. Kundikaveri kun pääsee töistä niin vaihdetaan aina kuulumiset puolin ja toisin. Mitä huomiota sitten kaipaan? Onko tämä raskauden aikaista naksahtamista vaiko olenko aina ollut tälläinen? Oletko sinä huomannut itsessäsi samoja piirteitä? 

Uskon etten ole kuitenkaan ainoa, joka valittaa ettei saa huomiota tarpeeksi vaikkakin on samassa veneessä kuin minäkin. 

Taidankin käpertyä peiton alle nautiskelemaan PantteriMix nameista ja pohdiskelemaan, että mitä oikein tarvitsen. Mitä on huomio, jota ihminen tarvitsee? 

Aloitin bloggaamisen

Tässä sitä nyt ollaan. Istun pienessä kyyryssä miniläppärin ääressä ja pohdiskelen kuinka ihmeessä tämmöiset sivut saisi omat näköiseksi (ilman, että tarvitsee heittää konetta pihalle tai pomppia sen päällä). 
Kaimani Kotkasta pyysi mua aloittamaan blogin kirjoittamisen raskausajastani (onko se edes yhdyssana?!), mikäs siinä? Olen aina ihannoinut ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään SELVÄSTI ja siten, että juttuja halutaan vielä lukeakin. Itse jos osaisin niin kirjoittaisin toki kirjan tai vaikka elokuvan, mutta valitettavasti minua ei ole tälläisellä taidolla siunattu. Tämäkin blogi tulee olemaan varmasti sekavin mihin olet ikinä törmännyt! :)

Tosiaan, jospa kirjoittaisin raskaudestani tähänkin kohtaan pari sanaa.. Nyt eletään raskausviikkoa 22+1, massu on alkanut pyöristyä, eikä enää lempifarkut mahdukkaan päälle. En ole saanut selvitettyä päässäni onko tämä ihaninta vaiko kamalinta aikaa elämässäni, ehkäpä sitä kumpaakin? On mahtavaa tuntea pienen ihmisen alun liikkeet masussa, mutta vastapainona taas kusi lirahtaa housuun kun vähän yskäisee.
En ole leveyssuunnassa nainen pienimmästä päästä ja paino ennen raskautta hipoi jo ylipainon rajoja. Olen aina ajatellut, että lihoan hullun lailla kun edes ajattelen raskautta, mutta ihme ja kumma painoa ei ole kertynyt kuin kolmisen kiloa tähän asti. SEHÄN passaa, neuvolassa juteltiin, että yrittäisinkin pitää siten painon ettei nousisi yli kymmentä. Vielähän toki ehdin paisuakin, varsinkin nyt kun toffeejäätelö, mustikkapiirakka, sitruunamuffinit, munkit ja mars-patukat ovat päässeet valloilleen ja niiden ajattelukin saa aikaan lämpimiä väristyksiä ja kuolatipat poskelle. 


Melkeinpä voisin blogini nimetäkkin: "Ihana, kamala raskaus"