RV 25+4

Pääsimpäs taas pöytäkoneelle läppärin äärestä, joten päätin pari riviä tänne taas kuulumisia kirjoitella...

Vihdoinkin päädyin ostamaan vaunut (=ihanat vaunut). Onneksi luotin kaverin sanaan, että "kyllä ne oikeat vielä tulevat kohdalle". Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen hankintaan.

Olen tietenkin ehtinyt jo koe-ajaa vempeleitä ja Milo saikin kokea oman osuutensa "mamman vauvvana" olemisesta ;) Ei tainnut hurtta nauttia, joten taidampa pitää koiran maanpinnalla ja odotella rauhassa oikean vaavin syntymää. Täytynee kuitenkin aloittaa koirien kanssa treenaaminen, meinaan vaunujen vierellä. Karvakamuilla on tapana hieman sinkoilla mitensunsattuu varsinkin silloin kun energiaa on..

Yöt ovat kokoajan hurjempia. Olen ns. mahallaan nukkuja, joten nyt tulee sitten heräiltyä jatkuvasti ja aamulla on selkä kipeänä. Asiaan ei auta, että kun ei ukko ole vieressä nukkumassa niin "pieni" karvainen olento, koira, tunkee viereen eikä varmasti liiku mihinkään ennen kuin nousen seisaalleni komentamaan.
Vauvan potkut ovat yhä kovempia ja välillä tuntuvat jopa inhottavilta. Kunnialla on tähän asti selvitty, joten eiköhän tästä selvitä loppuun asti! Vaikka vaivoja on tullut etenkin hurjan painon nousun jälkeen niin mielestäni raskaus on ollut yllättävän helppo.