Tietoja minusta

Oma kuva
Vuonna -92 syntynyt äiti Vantaalta. Perheeseeni kuuluu 09/12 tytär sekä neljä koiraa. Koirien lisäksi harrastuksiin kuuluu herppeily ja meillä asusteleekin punakorvakilppari Enkkepenkke ja viljakäärmeet 1.0.1 Blogiini yritän kertoa perheemme arjesta, iloista ja murheista lyhyesti. Hiukan ajatusten purkamiseksi sekä "mitä kuuluu" -kysymysten vähenemiseksi. Kuvia saa tässä blogissa varmasti nähdä! Kerrothan jos jäät jotain kaipaamaan, jotta voin parannella blogiani. -Pinja

maanantai 22. heinäkuuta 2013

bloggaaminen jatkuu...

Moikka kaikille lukijoille ja näin heti alkuun pahoittelut etten ole päivittänyt lainkaan aikoihin meidän kuulumisia.
Paljon on ehtinyt tapahtua; ero, uusi parisuhde , nemon kuolema ja Tiiun kehitys, jossa onkin tapahtunut paljon muutosta


Nytkin kirjoitan tabletilla ja tämä on äärimmäisen vaikeaa :D Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä pyörii Nemon lopetus.. Jouduimme luopumaan Nemosta 13.7.2013. Yllättäen Nemo näykkäsi Tiiua kasvoista, senverran kovaa että jäljet jäi ja verta valui niin etten kyennyt edes ajattelemaan mitä täytyisi tehdä. En tarkalleen tiedä tilannetta, mutta Nemo oli mennyt luvatta sohvalle, kuulin murinaa ja komensin koiran alas, tässä vaiheessa Tiiu istui sohvan vieressä lattialla. Heti sen jälkeen kun komensin koiraa, näin kun se syöksyi sohvalta alas ja alas tullessaan nappasi taaperoa naamasta ja juoksi nopeasti sohvatuolin taakse piiloon. Menin heti säikähtäneen lapsen luokse ja näin kuinka silmän alta ja huulen vierestä alkoin vuotaa verta. Tämä hetki pysäytti koko maailman ympäriltäni ja tajusin heti, että Nemon olisi lähdettävä. Herätin uuden kundikaverini, joka ponkaisi sängystä ylös auttamaan, onneksi joku meistä osasi toimia.. Kun Nemo oli viety eläinlääkärille,   lähdimme viemään tyttöä peijaksen sairaalaan. Sairaalassa todettiin, että haavat ovat niin pinnallisia, ettei toimenpiteitä tarvita, pelkkä päivittäinen vedellä puhdistaminen riitti. Suuri suru ja kaipuu jäi. Sekä kysymyksistä suurin: MIKSI?!
Asiaa voisi jossitella vaikka ja kuinka, mutta järjellä ajateltuna tiedän että tein ainoan oikean päätöksen päästäessäni Nemon, rakkaan 1v9kk vanhan koiramme taivaaseen.


 Piristävimpiin päivityksiin kuuluu tietenkin Tiiu :) Tyttö on oppinut kävelemään tuen kanssa ja seisomaan ilman tukea!  Olimme viikonlopun Pyhtään munapirtissä Mummun luona maalla. Siellä pikkuinen otti reippaasti myös ensiaskeleitaan. Tiiu on oppinut toistamaan muutamia sanoja, joista ehdoton lemppari on kakka (ilmeisesti luulee sen tarkoittavan koiraa, sillä katsoo niitä usein nauraen ja toistaa "kakka") :D


Jostain syystä uusia kuvia en saa lisättyä, joten olkoon seuraava päivitys omistettu niille! Luvassa kuvia nemon viimeisistä mätsäreistä, meidän puistoiluista ja muusta häsellyksestä ;:)

Terveisin Pinja