Vallaton harjakoirani täytti kesän lopulla vuoden. Aika paljon on sattunut ja tapahtunut. Frodo on luullakseni maailman tapaturma-alttein koira. Pentuaikana siltä irtosi jopa kynsi. Ei, en tiedä miten niin pääsi käymään, mutta huomasin vasta rapussa. Monesti olen saanut olla sydän syrjälläni ja soitellut eläinlääkärit läpi ja kasvattajan puhelimeen soitellut hysterian vallassa.
Viralliset näyttelyt saavat jäädä alapurennan vuoksi, mutta muutamissa mätsäreissä ollaan käyty. Frodo ei silminnähden kuitenkaan välitä kauneuskilpailuista (mahtaakohan pitää itseään arvokkaampana?). Mäyräkoirayhdistyksen mätsäreissä sijoittui sinisten neljänneksi.
Frodon kanssa ollaan jonkun verran tokoiltu. Parantamisen varaa on etenkin odottamisessa. Frodo on äärimmäisen menevä tapaus ja hänen mielestään on aivan turhaa ja käsittämätöntä istua ja maata odottamassa kun emäntä lähtee kävelemään pois päin. Kontaktia ottaa jo paremmin ja vuoden iässä tapahtui huomattava muutos, treeneissä kun Frodo alkoi kuuntelemaan ohjeita paremmin.
Vielä en 100% luota, että koira pysyisi taluttimetta hallinnassani kun muita koiria painelee ohi, joten suurin osa treeneistä tapahtuu vielä koira kytkettynä.
Toko on kuitenkin omaan makuuni liian totista ja tarkkaa puuhaa, että eiköhän lajin vaihto vielä tapahdu, täytynee mielenkiinnosta kuitenkin ainakin yhtiin möllitokoihin osallistua ;)
pujottelua, pikkuhiljaa... (toivottavasti videon lisäys onnistuu..)
Neppuhöpötystä :)
Tänään onkin "Frodon päivä", eli reeniä reeniä :)
terv. Kaksijalkainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti